‏ Wisdom of Solomon 2

Jumalattoman elämän ja käytösten maalaus 1Sillä he ovat jumalattomat, ja sanovat: meidän elämämme on lyhykäinen ja vaivaloinen; ja kuin ihminen on kuollut, niin on hän peräti loppunut §, ja ei ole ketään tunnettu, joka on helvetistä palannut. 2Me olemme siis tapaturmaisesti syntyneet, ja menemme pois niinkin emme ikänä olleetkaan olis; sillä hengen vetämys on savu, ja meidän puheemme on kipinä, joka meidän sydämestämme käy. 3Kun se sammutettu on, niin on meidän ruumiinne pois niinkuin nöhtä, ja meidän henkemme katoo niinkuin löyhkä. 4Ja meidän nimemme tulee ajan jälkeen unhotetuksi, ja ei yksikään ajattele, mitä me tehneet olemme; meidän elämämme menee niinkuin pilvi, ja katoo niinkuin sumu, joka auringon paisteelta ajetaan pois, ja hänen palavuudellansa hajoitetut on. 5Meidän aikamme on niinkuin varjo, ja kuin me tulemme pois, niin ei tulla jälleen; sillä on niin päätetty§, ettei yksikään pidä tuleman jälleen. 6Niin tulkaa siis, ja eläkäämme hyvästi, niin kauvan kuin me taidamme ja nautitkaamme elämäämme niin kauvan kuin me nuoret olemme. 7Me tahdomme täyttää meitämme parhaalla viinalla ja voiteella, älkäämme unhoittako kevätkukkasia; 8Kantakaamme seppeleitä nuotista kukkasista, ennenkuin ne lakastuvat. 9Älköön yksikään olko osatoin meidän röyhkeydestämme, että joka paikassa kuulla saatasiin, kuinka me olemme iloiset olleet; sillä ei tämä tästä muuta ole kuin tämä. 10Ahdistakaamme köyhää vanhurskasta ja älkäämme säästäkö leskiä eli ijällistä miestä, älkäämme lukua pitäkö vanhain harmaapäiden nuhtelemisesta. 11Kaikki, mitä me tehdä taidamme, pitää oikein oleman; silla joka ei taida tehdä, mitä hänen mielessänsä on, ei hän mitään maksa. 12Väijykäämme vanhurskasta, sillä hän tekee meille paljon vaivaa, ja asettaa itsensä meidän töitämme vastaan, ja nuhtelee meitä, että me syntiä teimme lakia vastaan, ja soimaa meidän menomme synniksi. 13Hän sanoo tuntevansa Jumalan, ja kehuu, että hän on Jumalan poika. 14Ja nuhtelee, mitä meidän sydämessämme on. 15Työläästi me voimme hänen nähdä; silla ei hänen elämänsä sovi muiden kanssa, ja hänen menonsa on peräti vastahakoinen. 16Hän pitää meitä tyhminä, ja välttää teitämme niinkuin saastasuutta, ja sanoo vanhurskaille viimein hyvin käyvän, ja kehuu, että Jumala on hänen isänsä. 17Niin katsokaamme siis, jos hänen sanansa ovat todet, ja koetelkaamme, mikä loppu hänellä on. 18Jos hän on totinen Jumalan poika, niin hän häntä auttaa, ja vapahtaa hänen vainomiesten käsistä. 19Häpiällä ja pilkalla me kidutamme häntä, että me näkisimme, kuinka jumalinen hän on ja ymmärtäisimme, kuinka kärsivällinen hän on. 20Me tahdomme häntä tuomita häpiälliseen kuolemaan; silloinhan tunnetaan sanoistansa. 21Senkaltaista he aikovat ja menevät väärin; heidän pahuutensa on heidät sokiaksi tehnyt. 22Ja ei he tunne Jumalan salaisia neuvoja, eikä ole toivoneet, että pyhä elämä pitää palkan saaman, ja katsovat ylön sen kunnian, jonka pyhäin sielut saaman pitää. 23Sillä Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään; ja on hänen luonut kaltaiseksensa. 24Mutta perkeleen kateudesta on kuolema maailmaan tullut, ja ne, jotka hänen puoltansa pitävät, auttavat myös itsensä siihen.