1 Corinthians 9
Paavali selittää apostolin osaansa
1Olen apostoli, Jumalan lähettiläs. Enkö ole vapaa käyttämään hyväkseni samoja oikeuksia kuin muut apostolit? Olen omin silmin nähnyt Herramme Jeesuksen. Teidän elämänne muuttuminen on seurausta Herralle tekemästäni työstä. 2Jos muiden mielestä en olekaan apostoli, teille kyllä olen, koska olen voittanut teidät Kristukselle. 3Näin vastaan niille, jotka kysyvät valtuuksiani. 4Vai eikö minulla ole mitään oikeuksia? Enkö voi nauttia vieraanvaraisuuttanne siinä missä muutkin apostolit? 5Jos minulla olisi vaimo ja hän olisi kristitty, enkö voisi pitää häntä mukana matkoillani, ▼▼Sananmukaisesti: »eikö meillä ole oikeutta kuljettaa mukana uskovaa vaimoa?»
niin kuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Pietari tekevät? 6Onko vain minun ja Barnabaan tehtävä ruumiillista työtä henkemme pitimiksi? 7Onko armeijassa palvelevan sotilaan maksettava ruuastaan? Oletteko kuulleet, että joku maanviljelijä korjaisi sadon mutta ei saisi syödä peltonsa antimia? Huolehtiiko paimen karjastaan juomatta sen maitoa? 8En viittaa vain ihmisten mielipiteisiin, vaan myös siihen, mitä Jumalan laki sanoo. 9Moosekselle antamassaan laissa Jumala kieltää sitomasta puimassa olevan härän suuta ja siten estämästä sen syömistä. Arveletteko Jumalan tarkoittaneen tällä vain härkiä? 10Eikö hän ajatellut myös meitä? Kyllä varmasti. Hän halusi osoittaa, että Jumalan valtakunnan työntekijöillä on oikeus saada elatuksensa niiltä, joita he auttavat. Joka muokkaa maata ja korjaa satoa, saakoon siitä osansa. 11Me olemme kylväneet keskuudessanne hengellistä siementä. Onko liikaa pyytää vastineeksi ruokaa ja vaatetusta? 12Annatte niitä muillekin, jotka käyvät teille puhumassa. Eikö meillä olisi niihin vielä suurempi oikeus? Emme kuitenkaan koskaan ole käyttäneet tätä oikeutta. Emme ole pyytäneet apuanne, sillä olemme pelänneet, että se heikentäisi kiinnostustanne Kristuksen sanomaa kohtaan. 13Ettekö tiedä, että Jumala käski temppelissään palvelevia ottamaan hänelle tuoduista lahjoista sen, mitä he tarvitsivat ravinnokseen? Myös uhrialttarilla palvelevat saavat osansa Herralle uhrattavasta ruuasta. 14Samalla tavoin Herra on tarkoittanut, että ilosanoman julistajien on saatava ylläpitonsa niiltä, jotka ottavat sanoman vastaan. 15En ole kuitenkaan koskaan pyytänyt teiltä kolikkoakaan. Nytkään en kirjoita vihjaillakseni, että haluaisin tästä lähin menetellä toisin. Kuolisin mieluummin nälkään kuin menettäisin sen tyydytyksen, jonka saan julistaessani teille ilosanomaa ilman palkkaa. 16Evankeliumin julistaminen sinänsä ei ole minulle mikään ansio – en kerta kaikkiaan voisi lopettaa vaikka tahtoisin. Olisin todella onneton, jos luopuisin tehtävästäni. 17Jos tekisin tätä työtä vapaasta tahdostani, minulla olisi oikeus vaatia siitä palkkaa. Mutta Jumala on asettanut minut tähän luottamustehtävään, eikä minulla ole valinnanvaraa. 18Mikä sitten on palkkani? Se on ilo, jota koen levittäessäni hyvää uutista ilmaiseksi, oikeuksiani vaatimatta. 19Tällä on myös etunsa: en ole kenestäkään riippuvainen, vaan saan vapaasti palvella kaikkia voittaakseni heidät Kristuksen omiksi. 20Kun olen juutalaisten kanssa, olen kuin yksi heistä. Silloin he kuuntelevat minua mielellään ja haluavat antaa elämänsä Kristukselle. 21Pyrin ymmärtämään myös pakanoita ja paneutumaan heidän asioihinsa – vaikka tietysti minun kristittynä on aina toimittava niin kuin on oikein. Tällä tavoin voitan heidän luottamuksensa ja pystyn myös auttamaan heitä. 22Kun olen sellaisten kanssa, joilla on herkkä omatunto, en esiinny kaikkitietävänä enkä ala väittää heitä ahdasmielisiksi: näin saan heidät taipuvaisiksi ottamaan vastaan apua. Olipa kysymyksessä millainen ihminen tahansa, yritän löytää yhteisen pohjan, että hän antaisi minun kertoa itselleen Kristuksesta ja voisi pelastua. 23Päämääräni on välittää ihmisille hyvä uutinen Jeesuksesta, ja olen itsekin onnellinen, kun näen heidän tulevan Kristuksen luo. Kilpaile voittaaksesi
24Juoksukilpailussa on monia osanottajia, mutta vain yksi saa ensimmäisen palkinnon. Juoskaa niin hyvin että voitatte! 25Voittaaksenne kilpailun teidän on kieltäydyttävä paljosta sellaisesta, mikä estää teitä yrittämästä parastanne. Urheilija näkee vaivaa päästäkseen palkintosijoille, ▼▼Sananmukaisesti: »voittaakseen katoavaisen seppeleen». Se annettiin Paavalin aikana olympiavoittajille.
mutta meidän päämäärämme on katoamaton palkinto taivaassa. 26Jokainen askeleeni on suunnattu tähän päämäärään. Haluan voittaa. En juokse huvikseni vaan kilpailen tosissani. 27Tarvitsen ankaraa harjoitusta niin kuin urheilija, jotta pystyisin niihin suorituksiin, joita minulta odotetaan. Pelkään, että muuten minut itseni suljetaan pois kilpailusta sen jälkeen kun olen saanut muut valmennetuksi.
Copyright information for
FinEU