Act 21 | FinEU | STEP | Kun olimme hyvästelleet efesolaiset, purjehdimme suoraan Koos-saaren rantaan. Sieltä ehdimme seuraavana päivänä Rodokseen ja edelleen Pataraan,

‏ Acts 21

Paavalin viimeinen käynti Jerusalemissa

1 Kun olimme hyvästelleet efesolaiset, purjehdimme suoraan Koos-saaren rantaan. Sieltä ehdimme seuraavana päivänä Rodokseen ja edelleen Pataraan, 2 missä nousimme Foinikiaan menevään laivaan. 3 Kypros jäi reitistämme vasemmalle, ja purjehdimme Syyriaan, Tyyron satamaan, jonne laivan piti purkaa lastinsa. 4 Menimme tapaamaan paikkakunnan kristittyjä ja jäimme heidän luokseen viikoksi. Pyhän Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin. 5 Viikon kuluttua palasimme satamaan, ja koko seurakunta saattoi meitä – naiset ja lapsetkin olivat mukana. Rannassa rukoilimme polvillamme. Kun olimme sanoneet hyvästit, 6 nousimme laivaan, ja saattajat palasivat kotiinsa.

7 Tyyron jälkeen oli seuraava pysähdyspaikkamme Ptolemais. Tapasimme uskovat, mutta viivyimme siellä vain päivän. 8 Jatkoimme matkaa Kesareaan ja menimme evankelista Filippuksen kotiin. Hän oli yksi seitsemästä ensimmäisestä diakonista ^{▼▼Ks. Ap.t. 8:1-6.}. 9 Hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen ^{▼▼Ks. 1 Kor. 12; 14.} lahja.

10 Olimme siellä monta päivää. Juudeasta tuli luoksemme Agabus-niminen mies, 11 ja hänkin profetoi. Hän sitoi kätensä ja jalkansa Paavalin vyöllä ja sanoi: »Pyhä Henki on ilmoittanut minulle, että juutalaiset sitovat näin Jerusalemissa tämän vyön omistajan ja antavat hänet roomalaisille.» 12 Kun kuulimme tämän, pyysimme kaikki, ettei Paavali matkustaisi Jerusalemiin.

13 Mutta hän sanoi itse: »Mitä varten te itkette ja teette minutkin onnettomaksi? Olen valmis pidätettäväksi ja jopa kuolemaan Jerusalemissa Jeesuksen tähden.» 14 Kun kävi ilmi, ettei hän halunnut muuttaa suunnitelmiaan, annoimme periksi ja sanoimme: »Tapahtukoon sitten Jumalan tahto.»

15 Vähän myöhemmin pakkasimme tavaramme ja lähdimme ratsastaen Jerusalemiin. 16 Eräät kesarealaiset uskovat saattoivat meidät majapaikkaamme, vanhan kyproslaisen kristityn, Mnasonin, kotiin. 17 Meidät otettiin Jerusalemissa sydämellisesti vastaan.

18 Seuraavana päivänä pääsimme Paavalin kanssa tapaamaan Jaakobia ja Jerusalemin seurakunnan johtajia. 19 Kun olimme tervehtineet, Paavali selosti tarkkaan, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt hänen työnsä välityksellä pakanoiden keskuudessa.

20 Seurakunnan johtajat kiittivät Jumalaa kuulemastaan. Sitten he sanoivat: »Tiedät varmaan, että monia tuhansia juutalaisiakin on tullut uskoon. He ovat kaikki hyvin tarkkoja siitä, että noudatamme edelleen juutalaisten perinnäistapoja. ^{▼▼Sananmukaisesti: »he ovat kaikki lainkiivailijoita».} 21 Jerusalemin juutalaiskristityille on kerrottu, että sinä vastustaisit Mooseksen lakia ja juutalaisia tapoja ja kieltäisit jopa ympärileikkaamasta lapsia. 22 Mitähän nyt olisi paras tehdä? He saavat varmasti kuulla, että olet tullut tänne.

23 Meillä olisi ehdotus: Täällä on neljä miestä, jotka ovat tehneet Jumalalle lupauksen. ^{▼▼Ks. alaviitettä Ap.t. 18:18.} 24 Menkää yhdessä temppeliin ja osallistu sinä heidän kanssaan lain säätämään uhritoimitukseen. Maksa kaikkien kulut. Sen jälkeen miehet voivat leikkauttaa tukkansa. Näin kaikki saavat tietää, että hyväksyt tällaisen tavan ja tottelet itsekin juutalaisten lakia. 25 Pakanakristittyjähän emme vaadi noudattamaan juutalaisten tapoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: pyysimme kirjeessämme, että he eivät söisi epäjumalille uhrattua lihaa eivätkä sellaista lihaa, josta verta ei ole laskettu, sekä kieltäytyisivät epäsiveellisyydestä.»

26 – 27 Paavali suostui ehdotukseen. Hän meni miesten kanssa seuraavana päivänä temppeliin toimitusta varten ja ilmoitti julkisesti, mihin mennessä he toisivat lupaamansa uhrin: aikaa oli seitsemän päivää.

Melkein viikko oli kulunut, kun muutamat Vähästä-Aasiasta tulleet juutalaiset huomasivat Paavalin temppelissä ja järjestivät häntä vastaan mielenosoituksen. He ottivat hänet kiinni 28 ja huusivat: »Israelilaiset, tulkaa auttamaan! Tämä mies opettaa ihmisiä vastustamaan juutalaisten lakia ja koko kansaamme. Hän puhuu pahaa temppelistäkin ja tuo tänne luvattomasti pakanoita.» 29 Aikaisemmin päivällä he olivat nähneet Paavalin kaupungilla efesolaisen Trofimuksen kanssa ja luulivat, että Paavali oli tuonut tämän temppeliin.

30 Kohina valtasi kaupungin. Villiintyneet ihmiset juoksivat temppelialueelle, ottivat Paavalin kiinni ja raahasivat hänet ulos. Portit suljettiin heti. 31 Paavali aiottiin tappaa saman tien, mutta roomalaisen joukko-osaston komentaja ehti kuulla, että Jerusalem oli joutunut sekasorron valtaan. 32 Hän lähti heti sotilaiden ja upseerien kanssa tapahtumapaikalle. Ihmiset lakkasivat pahoinpitelemästä Paavalia, kun näkivät heidän tulevan. 33 Komentaja antoi pidätysmääräyksen ja käski sitoa Paavalin kaksinkertaisilla kahleilla. Sitten hän kysyi väkijoukolta, kuka Paavali oli ja mitä hän oli tehnyt. 34 Yksi selitti yhtä, toinen toista, ja kun komentaja ei saanut asiasta selvää, hän käski tuoda Paavalin kasarmiin. 35 Kun hänet oli tuotu portaille, ihmisjoukko tuli niin väkivaltaiseksi, että sotilaiden piti kantaa Paavalia olkapäillään saadakseen hänet sisään. 36 Perässä seuraava joukko huusi: »Kuolema tälle miehelle!»

37 – 38 Kun päästiin ovelle, Paavali kysyi komentajalta: »Saanko sanoa jotain?»

Komentaja kysyi hämmästyneenä: »Osaatko kreikkaa? Etkö olekaan se Egyptistä tullut kansankiihottaja, joka muutama vuosi ^{▼▼Sananmukaisesti: »jokin aika sitten».} sitten vei autiomaahan neljätuhatta juutalaista kapinallista?»

39 Paavali vastasi: »En toki. Olen juutalainen ja kotoisin suuresta kilikialaisesta kaupungista, Tarsosta. Saisinko puhua näille ihmisille?»

Paavalin puhe

40 Komentaja suostui pyyntöön. Paavali seisoi portailla ja viittasi väkijoukkoa vaikenemaan. Kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, hän alkoi puhua heprean kielellä: