‏ Acts 9

Paavalin kääntyminen

1Saulus vihasi silmittömästi kristittyjä ja uhkasi tappaa joka ainoan heistä. Hän meni Jerusalemissa ylipapin luo 2ja pyysi tätä kirjoittamaan kirjeen kaikille Damaskon synagogille. Näitä vaadittaisiin yhteistyöhön uskovien paljastamiseksi. Saulus toisi sitten kaikki löytämänsä kristityt vangittuina Jerusalemiin.

3Hän lähti matkaan. Damaskon lähellä taivaasta leimahti äkkiä kirkas valo Sauluksen ympärille. 4Saulus kaatui maahan ja kuuli äänen: »Saul, Saul, miksi vainoat minua?»

5»Kuka olet?» hän kysyi.

Ääni vastasi: »Olen Jeesus, jota vainoat. 6Nouse nyt ja mene kaupunkiin odottamaan lisäohjeitani.»

7Sauluksen matkatoverit olivat hämmästyksestä sanattomia. He kuulivat äänen, mutta eivät nähneet ketään. 8– 9Kömpiessään pystyyn Saulus tajusi tulleensa sokeaksi. Hänet talutettiin Damaskoon, ja kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään. Hän ei myöskään syönyt tai juonut noina päivinä.

10Damaskossa oli Ananias-niminen uskova. Hän näki näyn. Herra sanoi hänelle: »Ananias!»

»Mitä, Herra?» hän vastasi.

11Herra sanoi: »Mene Suoralle kadulle Juudaksen taloon ja kysy sieltä Saulus-nimistä tarsolaista. Hän rukoilee tällä hetkellä, 12sillä olen ilmoittanut hänelle näyssä, että Ananias-niminen mies tulee hänen luokseen, panee kätensä hänen päälleen ja hän saa näkönsä takaisin.»

13Ananias vastusteli: »Olen kuullut kauheuksista, joita se mies on tehnyt Jerusalemin uskoville. 14Nytkin hänellä on ylipapin kirjoittama pidätysmääräys, joka oikeuttaa hänet vangitsemaan kaikki Damaskon uskovat!»

15Mutta Herra sanoi: »Tee mitä pyysin. Olen valinnut Sauluksen levittämään sanomaa minusta sekä pakanakansoille ja niiden kuninkaille että Israelille. 16Hän saa kärsiä paljon minun tähteni.»

17Ananias lähti. Hän löysi Sauluksen, pani kätensä hänen päälleen ja sanoi: »Veljeni Saulus, sama Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, lähetti minut luoksesi, että täyttyisit Pyhällä Hengellä ja voisit taas nähdä.»

18Sauluksen näkö palasi heti aivan kuin suomukset olisivat pudonneet hänen silmiltään. Saulus kastettiin. 19Hän en voimansa palautuivat, kun hän oli syönyt. Hän jäi Damaskon uskovien luo muutamiksi päiviksi 20ja kävi synagogassakin kertomassa ihmisille, että Jeesus todella oli Jumalan Poika.

21Kaikki, jotka kuulivat hänen puhuvan, olivat ihmeissään. He kyselivät: »Eikö tämä sama mies vasta vainonnut Jerusalemissa Jeesukseen uskovia? Ja eikö hänen pitänyt täälläkin pidättää heidät kaikki ja viedä ylipappien eteen?»

22Sauluksen puheisiin tuli yhä enemmän voimaa. Damaskon juutalaiset olivat ymmällä, kun hän osoitti, että Jeesus todella oli Messias.

23Kun joitakin päiviä oli kulunut, juutalaisten johtajat päättivät raivata hänet tieltään. 24Saulukselle kerrottiin heidän suunnitelmistaan: he pitivät kaupungin porttejakin yötä päivää silmällä. 25Yöllä muutamat uskovat laskivat hänet korissa alas kaupungin muurin aukosta.

26Tultuaan Jerusalemiin Saulus yritti tavata uskovia, mutta he pelkäsivät häntä. He nimittäin luulivat hänen pettävän heitä. 27Barnabas otti hänet vihdoin hoiviinsa ja vei apostolien luo. Hän kertoi, miten Saulus matkalla Damaskoon oli nähnyt Herran, mitä Herra oli sanonut hänelle ja kuinka Saulus sitten oli rohkeasti levittänyt Damaskossa uutista Jeesuksesta. 28Nyt he hyväksyivät Sauluksen joukkoonsa. Hän oli jatkuvasti heidän kanssaan 29ja puhui Jeesuksesta rohkeasti. Eräät kreikkaa puhuvat juutalaiset, joiden kanssa hän väitteli, suunnittelivat hänen murhaamistaan. 30Kun uskovat saivat kuulla, missä vaarassa hän oli, he saattoivat hänet Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä kotiin ▼

▼Sisältyy ajatukseen.

Tarsoon.

31Juudean, Galilean ja Samarian seurakunnat saivat nyt kasvaa rauhassa. Uskovat oppivat, millaista on elää Jumalan lapsena, ja Pyhä Henki antoi heille lisää rohkeutta.

Kaksi suurta ihmettä

32Pietari kiersi eri seurakunnissa ja tuli myös Lyddaan. 33Siellä hän näki Aineas-nimisen miehen, joka oli maannut halvaantuneena vuoteessa kahdeksan vuotta.

34Pietari sanoi: »Aineas, Jeesus Kristus on parantanut sinut! Voit kääriä kokoon makuumattosi.» Aineas parani heti. 35Kun Lyddan ja Saaronin asukkaat näkivät hänen kävelevän, he uskoivat Herraan. 36Joppessa asui uskova nainen, jonka nimi oli Tabita (kreikaksi Dorkas,’gaselli’). Hän teki paljon hyvää, varsinkin köyhille. 37Näihin aikoihin hän sairastui ja kuoli. Ystävät pesivät hänen ruumiinsa ja veivät erääseen yläkerran huoneeseen. 38Kuultuaan, että Pietari oli juuri naapurikaupungissa, uskovat lähettivät kaksi miestä hakemaan häntä. 39Hän tuli miesten mukana, ja hänet vietiin kuolleen Tabitan luo heti. Huone oli täynnä itkeviä naisia, jotka tulivat näyttämään Pietarille Tabitan tekemiä vaatteita.

40Pietari pyysi heitä lähtemään ulos huoneesta. Sitten hän polvistui rukoilemaan. Hän sanoi Tabitalle: »Nouse!» Tabita avasi silmänsä ja nousi istumaan, kun näki Pietarin. 41Pietari auttoi hänet jaloilleen ja kutsui ulkona odottavat sisään.

42Uutinen levisi ympäri kaupunkia, ja monet alkoivat uskoa Herraan. 43Pietari jäi Joppeen useiksi päiviksi. Hän asui nahkuri Simonin luona.