Joh 5 | FinEU | STEP | Myöhemmin Jeesus palasi Jerusalemiin eräille juutalaisten juhlille.

‏ John 5

Parantamisihmeitä paheksutaan

1 Myöhemmin Jeesus palasi Jerusalemiin eräille juutalaisten juhlille. 2 Kaupungissa oli lähellä Lammasporttia Betesdan lammikko, jota ympäröi viisi pylväskäytävää. 3 – 4 ^{▼▼Joissakin käsikirjoituksissa ei ole tekstiä täällä.} Niissä makasi joukoittain halvaantuneita ja sokeita ihmisiä. He odottivat veden kuohuvan tietyllä tavalla, sillä uskottiin, että enkeli kävi liikuttamassa sitä ja ensimmäinen ihminen, joka sen jälkeen astuisi veteen, parantuisi. ^{▼▼Tämä virke puuttuu monista vanhemmista käsikirjoituksista.}

5 Yksi siellä makaavista miehistä oli ollut liikuntakyvytön 38 vuotta. 6 Jeesus näki miehen. Hän tiesi, kuinka kauan tämä oli ollut sairas ja kysyi: »Haluatko tulla terveeksi?»

7 »Ei minulla ole mitään mahdollisuutta», mies sanoi, »sillä en tunne ketään, joka auttaisi minut veteen silloin kun se alkaa kuohua. Kun yritän päästä sinne, joku muu ehtii aina edelleni.»

8 Jeesus sanoi hänelle: »Nouse seisomaan, kääri makuumattosi kokoon ja mene kotiin.»

9 Mies parani silmänräpäyksessä! Hän kääri maton kokoon ja käveli kaikkien nähden.

Mutta silloin oli juutalaisten pyhäpäivä, sapatti. 10 Sen vuoksi kansan johtomiehet sanoivat parannetulle: »Sapattina ei saa tehdä työtä – sinunkaan ei ole lupa kantaa mattoasi.»

11 »Hän, joka minut paransi, käski minun ottaa sen», hän vastasi.

12 »Kuka niin uskalsi sanoa?» he tiukkasivat. 13 Mies ei tiennyt, ja Jeesus oli jo kadonnut ihmisjoukkoon.

14 Myöhemmin Jeesus näki parantamansa miehen temppelissä ja sanoi hänelle: »Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle tapahdu mitään pahempaa.»

15 Silloin mies lähti etsimään juutalaisten johtomiehiä ja sanoi heille, että hänen parantajansa nimi oli Jeesus.

16 Sen vuoksi Jeesusta alettiin syyttää sapatin rikkomisesta. 17 Siihen hän vastasi: »Minun Isäni tekee aina hyvää, ja minä noudatan hänen esimerkkiään.» ^{▼▼Sananmukaisesti: »minun Isäni tekee työtä tähän asti, ja minä teen työtä».}

18 Silloin juutalaisten johtomiehet halusivat surmata hänet; eihän hän ainoastaan rikkonut heidän sapattimääräyksiään, vaan myös puhui Jumalasta Isänään tehden siten itsensä Jumalan vertaiseksi.

19 Jeesus sanoi heille: »Ei Poika voi tehdä mitään yksinään. Hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän, ja samalla tavalla kuin Isä. 20 Isähän rakastaa Poikaansa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee – vieläkin suurempia ihmeitä kuin tämän miehen parantaminen. 21 Samoin tekee Poika: hän jopa herättää kuolleista ne, jotka haluaa. 22 Isä on jättänyt myös tuomiovallan Pojalleen, 23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa samalla tavoin kuin Isää. Mutta jos ette halua kunnioittaa Jumalan Poikaa, jonka Jumala on lähettänyt teidän luoksenne, silloin ette kunnioita Isääkään.

24 Todellakin: jokaisella, joka kuulee minun sanani ja uskoo Jumalaan, on ikuinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi synneistään, vaan on jo siirtynyt kuolemasta elämään. 25 Totisesti se aika vielä tulee – oikeastaan se on jo tullutkin – jolloin Jumalasta erossa elävät ihmiset kuulevat minun ääneni. Ne heistä, jotka haluavat kuunnella Jumalan Pojan ääntä, saavat elää. 26 Isällä on elämä itsessään, samoin Pojalla, sillä Isä on sen hänelle antanut. 27 Pojalla on myös valta tuomita ihmiskunta, onhan hän Messias. 28 Ei siinä ole mitään ihmettelemistä. Kerran tulee sekin aika, jolloin kaikki kuolleet kuulevat hautoihinsa Jumalan Pojan äänen 29 ja nousevat kuolleista – ne, jotka ovat tehneet hyvää, ikuiseen elämään, ja ne, jotka ovat jatkaneet pahan palvelemista, kadotustuomioon.

30 Minä en tuomitse ketään ilman Isää. Langetan tuomioni sen mukaan, mitä Jumala, joka on minut lähettänyt, tahtoo. Siksi tuomio on oikea.

31 Teidän ei tietysti tarvitse uskoa minuun sen tähden, että puhun itse itsestäni. 32 Mutta uskokaa Johannes Kastajaa! 33 Olettehan te käyneet häntä kuuntelemassa – mitä hän puhuu minusta, on totta. 34 Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, mitä ihminen sanoo. Muistutin Johanneksesta vain sen tähden, että uskoisitte minuun ja pelastuisitte. 35 Johannes oli teille kuin valo, jota hetken ihailitte. 36 Minulla on kuitenkin vielä Johannesta suurempi todistaja: ihmeet, joita olen tehnyt. Isä on antanut minulle vallan tehdä niitä – ne osoittavat, että hän on minut lähettänyt. 37 Isä on myös itse todistanut minusta, vaikka te ette olekaan häntä nähneet eikä hän ole suoraan puhunut teille. 38 Mutta miten te voisitte ottaa vastaan hänen sanomansa – ettehän usko minuakaan.

39 Te tutkitte Vanhaa testamenttia ^{▼▼Sananmukaisesti: »kirjoituksia».}, koska siinä on teidän mielestänne ikuinen elämä. Se puhuu juuri minusta! 40 Mutta minun luokseni te ette halua tulla, että voisin antaa teille ikuisen elämän.

41 En minä teidän suosiotanne etsi. 42 Tunnen teidät ja tiedän hyvin, ettei teissä ole Jumalan rakkautta. 43 Tulin luoksenne Isäni nimissä, ettekä te ottaneet minua vastaan. Kuitenkin otatte avosylin vastaan sellaisia, joita Jumala ei ole lähettänyt, vaan jotka edustavat vain itseään. 44 Onko siis ihme, ettette voi uskoa? Tehän etsitte inhimillistä vaikutusvaltaa, mutta vähän välitätte siitä kunniasta, joka tulee Jumalalta.

45 Isän edessä en kuitenkaan minä ole syyttäjänne vaan Mooses, sama Mooses, jonka lakeja noudattamalla te toivotte pelastuvanne. 46 Mutta ettehän te usko Moosesta: jos te häntä uskoisitte, uskoisitte myös minua, sillä minusta Mooses kirjoitti. 47 Ja kun ette usko Mooseksen kirjoituksia, ei ole ihme, ettette usko minuakaan.»