Rev 9 | FinEU | STEP | Sitten puhalsi torveen viides enkeli. Taivaasta putosi maahan joku , jolle annettiin syvyyden kuilun avain.

‏ Revelation of John 9

Pohjaton kuilu aukeaa

1 Sitten puhalsi torveen viides enkeli. Taivaasta putosi maahan joku ^{▼▼Sananmukaisesti: »tähti».}, jolle annettiin syvyyden kuilun avain. 2 Kun hän avasi kuilun, sieltä tuprusi savua kuin suunnattomasta uunista. Savu pimensi auringon ja ilman.

3 Savun seasta laskeutui maahan heinäsirkkoja. Ne saivat vallan pistää kuin skorpionit. 4 Niitä kiellettiin vahingoittamasta kasvillisuutta ja käskettiin käymään käsiksi vain niihin ihmisiin, joilla ei ollut Jumalan merkkiä otsassaan. 5 Niiden ei pitänyt tappaa heitä, vaan aiheuttaa viiden kuukauden ajan samanlaista kipua kuin skorpioninpisto. 6 Ihmiset yrittävät silloin itsemurhaa, mutta eivät siinä onnistu. He tahtoisivat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.

7 Heinäsirkat olivat taisteluun varustettujen ratsujen näköisiä. Päässä niillä oli kuin kultainen kruunu, ja kasvoilta ne muistuttivat ihmistä. 8 Niillä oli pitkät hiukset ja leijonan hampaat. 9 Niillä näytti olevan rautaiset rintahaamiskat ja siivet, jotka ryskyivät kuin taisteluun syöksyvät hevoset ja sotavaunut. 10 Ne pistivät pyrstöllään kuin skorpionit: juuri pyrstössään olevalla voimalla ne saivat vahingoittaa ihmisiä viiden kuukauden ajan. 11 Niitä johti syvyyden kuilun enkeli, jonka nimi on hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon (suomeksi Kadottaja) ^{▼▼Lisäys.}.

12 Ensimmäinen kauhea tapahtuma oli ohi, mutta kaksi muuta oli jäljellä!

Neljä pahaa henkeä tekee tuhoa

13 Kuudes enkeli puhalsi torveensa. Kuulin ääntä kultaisen alttarin neljästä sarvesta Jumalan valtaistuimen edestä. 14 Ääni sanoi kuudennelle enkelille: »Päästä irti ne neljä pahaa henkeä ^{▼▼Sananmukaisesti: »enkeliä».}, 15 joita on pidetty sidottuna suuren Eufrat-joen rannalla.» Ne olivat joutuneet odottamaan tätä vuotta, kuukautta, päivää ja tuntia tappaakseen kolmasosan ihmiskuntaa. 16 Kuulin, että ne johtivat kahdensadan miljoonan ratsumiehen armeijaa.

17 – 18 Ratsastajilla näytti olevan hehkuvan punaiset, taivaansiniset tai keltaiset haarniskat. Hevosilla oli kuin leijonan pää ja niiden suusta tuprusi savua, tulta ja tulikiveä, jotka surmasivat kolmasosan ihmiskuntaa. 19 Ne tappoivat myös hännällään, jolla ne purivat kuin myrkkykäärmeet.

20 Ihmiset, jotka olivat jääneet eloon, kieltäytyivät vieläkin palvelemasta Jumalaa! He eivät halunneet luopua saatanan palvelemisesta eivätkä epäjumalistaan, jotka oli tehty kullasta, hopeasta, kuparista, kivestä ja puusta – ja jotka eivät siis pystyneet näkemään, kuulemaan eivätkä liikkumaan. 21 Murhat, noituus, siveettömyys ja varkaudet eivät myöskään loppuneet.