‏ Romans 12

Jumalan antamien lahjojen käyttäminen

1Rakkaat ystävät, koska Jumala siis on Kristuksen tähden hyväksynyt meidät omikseen, pyydän hartaasti teitä antamaan itsenne kokonaan Jumalan käyttöön – elävänä uhrina, jonka hän voi ottaa vastaan. Tämä on oikea tapa palvella Jumalaa. 2Älkää omaksuko tämän maailman elämäntapaa, vaan olkaa te erilaisia ihmisiä. Muuttukaa, uudistukaa jatkuvasti, tutkikaa, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, oikeudenmukaista, puhdasta.

3Jumalan lähettiläänä sanon teille jokaiselle: älkää kuvitelko itsestänne liikoja, vaan arvioikaa itseänne sen mukaan kuin Jumala on teille kullekin uskoa antanut. 4 5Samoin kuin meillä on monta ruumiinosaa omassa ruumiissamme, niin on myös Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa. Kaikki me kuulumme siihen, eikä se olisi täydellinen ilman meitä, sillä meillä kullakin on erilainen tehtävä. Niin me olemme myös toinen toistemme jäseniä ja tarvitsemme toisiamme.

6Jumala on antanut meille erilaisia armolahjoja. Jos hän on antanut sinulle profetoimisen lahjan, niin profetoi, milloin voit – niin usein kuin uskosi on kyllin vahva vastaanottamaan sanoman Jumalalta. 7Jos sinun lahjasi on toisten palveleminen, niin palvele tunnollisesti. Jos olet seurakunnan opettaja, opeta hyvin. 8Jos olet sananjulistaja, huolehdi siitä, että puheesi ovat rohkaisevia ja hyödyksi seurakunnalle. Jos Jumala on uskonut sinulle varoja, käytä niitä toisten auttamiseen. Jos Jumala on antanut sinulle järjestelykykyä ja pannut sinut johtavaan asemaan, ota vastuusi vakavasti. Jos autat ja lohdutat muita, tee se ilomielin.

9Rakastakaa vilpittömästi toisianne. Vihatkaa kaikkea väärää. Asettukaa aina hyvän puolelle. 10Rakastakaa toisianne kuin veljet ja suorastaan kilpailkaa toinen toisenne kunnioittamisessa. 11Älkää koskaan tehkö työtänne laiskasti, vaan palvelkaa innokkaasti Herraa.

12Iloitkaa kaikesta, mitä Jumala on suunnitellut teidän varallenne. Olkaa kärsivällisiä vaikeuksissa ja pyytäkää itsellenne rukouksen henkeä. 13Kun Jumalan lapset kärsivät puutetta, auttakaa te heitä. Ottakaa tavaksenne osoittaa vieraanvaraisuutta.

14Jos joku sortaa teitä siksi, että olette kristittyjä, älkää kostako hänelle, vaan rukoilkaa, että Jumala siunaisi häntä. 15Kun toiset ovat onnellisia, iloitkaa heidän kanssaan. Jos he ovat surullisia, jakakaa heidän murheensa. 16Tehkää iloisina työtä yhdessä korostamatta omaa osuuttanne. Älkää tavoitelko merkkihenkilöiden suosiota, vaan iloitkaa tavallisten ihmisten seurasta. Älkää kuvitelko olevanne kaikkitietäviä!

17Älkää milloinkaan kostako pahaa pahalla. Toimikaa siten, että kaikkien on helppo nähdä teidän olevan täysin rehellisiä. 18Älkää riidelkö kenenkään kanssa. Eläkää kaikkien kanssa rauhassa, mikäli se teistä riippuu.

19Rakkaat ystävät, älkää kostako kenellekään! Jättäkää kostaminen Jumalalle, sillä hän on sanonut, että hän maksaa kullekin tämän ansioiden mukaan. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne.
Sisältyy ajatukseen.
20Antakaa mieluummin vihollisellenne ruokaa, jos hän on nälissään. Jos hänen on jano, antakaa hänelle juotavaa, ja niin hän joutuu häpeämään sitä, mitä on teille tehnyt.
Sananmukaisesti: »sillä niin tehden kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle».
21Älkää antako pahan saada ylivaltaa elämässänne, vaan voittakaa paha hyvällä.
Copyright information for FinEU