2Cor 7 | FinSTLK2017 | STEP | Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta vieden pyhityksemme päätökseen Jumalan pelossa.

‏ 2 Corinthians 7

Iloa Tiituksen tulosta ja Korintton seurakunnan mielenmuutoksesta

1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta vieden pyhityksemme päätökseen Jumalan pelossa.

2 Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi emmekä ole tuottaneet kenellekään vahinkoa. 3 En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo aikaisemmin sanonut, että olette meidän sydämessämme yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. 4 Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskattavaa teistä. Olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

5 Sillä Makedoniaan tultuammekaan lihamme ei saanut mitään lepoa, vaan olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluita, sisältäpäin pelkoa. 6 Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, 7 eikä ainoastaan hänen tulollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jonka hän oli saanut teistä, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöinnistänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että iloitsin vielä enemmän.

8 Sillä vaikka murehdutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin – kun näen, että tuo kirje, vaikka vain vähäksi aikaa, on murehduttanut teitä – 9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille mielenmuutokseksi. Sillä tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. 10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan mielenmuutoksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu, mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöintiä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaita tässä asiassa. 12 Vaikka siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sen tähden, että intonne hyväksemme tulisi julki keskuudessanne Jumalan edessä. 13 Sen tähden olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme lisäksi on meitä vielä paljoa enemmän ilahduttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta. 14 Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. 15 Hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka pelolla ja vavisten otitte hänet vastaan. 16 Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.