Daniel 10

Danielin murhe ja pellavapukuinen mies

1Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi, ja tämä sana on tosi ja merkitsee suurta sodankäyntiä. Niin hän ymmärsi sanan, ja näky oli hänelle ymmärrettävä.

2Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät. 3Herkullista ruokaa en syönyt, liha ja viini eivät tulleet suuhuni, enkä voidellut itseäni öljyllä, ennen kuin kolmen viikon päivät olivat kuluneet.

4Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin
Hiddekel on sama kuin Tigris.
, rannalla.
5Nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja lanteet vyötettyinä Uufaan kullalla. 6Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat näöltään kuin salama, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin välkehtivä vaski, ja hänen sanojensa ääni oli kuin kansanjoukon pauhina.

7Niin minä, Daniel, yksin näin näyn, mutta miehet, jotka olivat kanssani, eivät näkyä nähneet. Kuitenkin heidät valtasi suuri pelko, ja he pakenivat ja piiloutuivat. 8Silloin minä jäin yksin ja katselin tätä suurta näkyä, mutta minussa ei ollut enää voimaa. Kasvojeni loiste hävisi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään. 9Kuulin hänen sanojensa äänen ja kuullessani hänen sanojensa äänen vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.

10Katso, käsi kosketti minua ja asetti minut polvieni ja kämmenteni varaan. 11Sitten hän sanoi minulle: "Daniel, sinä rakastettu mies, ymmärrä sanat, jotka sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty luoksesi." Kun hän oli puhunut minulle tämän sanan, nousin vavisten.

12Mutta hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sanasi tulleet kuulluiksi, ja sanojesi tähden minä olen tullut. 13Persian valtakunnan ruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli avukseni. Minä olin näet jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten luo. 14Mutta tulin opettamaan sinulle, mitä tapahtuu kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä."

15Niin hänen näitä minulle puhuessaan käänsin kasvoni maahan päin ja olin vaiti. 16Katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti huuliani. Silloin avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska eikä minussa ollut enää voimaa. 17Kuinka herrani palvelija, tällainen kuin minä, voi puhutella sellaista, kuin herrani on? Sillä siitä asti minussa ei ole voimaa, ja hengitykseni on salpautunut."

18Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua.

19Hän sanoi: "Älä pelkää, sinä rakastettu mies, rauha sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Niin hänen puhuessaan minulle vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut."

20Sitten hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten olen tullut luoksesi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian ruhtinasta vastaan, ja kun poistun, niin katso: tulee Jaavanin ruhtinas. 21Mutta totisesti ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi ruhtinaanne Miikael.

Copyright information for FinSTLK2017