Ecclesiastes 3
Jumalan kaitselmus osoittaa murehtimisen turhaksi
1Kaikella on määräaika, ja joka asialla on aikansa taivaan alla. 2Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. 3Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. 4Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. 5Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. 6Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika heittää pois. 7Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 8Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. 9Mitä hyötyä tekijällä on siitä, mistä hän näkee vaivaa? 10Olen katsellut työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille heidän sillä itseään rasittaakseen. 11Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei vain käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. 12Tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään. 13Mutta jokaiselle ihmiselle on Jumalan lahja sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa. 14Tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on tehnyt sen niin, että häntä pelättäisiin. 15Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennen; ja mitä vasta tulee olemaan, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä. 16Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. 17Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä jokaisella asialla ja jokaisella teolla on siellä aikansa. 18Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he ovat omassa olossaan eläimiä. 19Sillä ihmislasten käy niin kuin eläintenkin. Sama on kumpienkin kohtalo. Niin kuin toiset kuolevat, niin kuolevat toisetkin. Yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. 20Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palaa tomuun. 21Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? 22Tulin näkemään, ettei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistaan, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään ilokseen sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
Copyright information for
FinSTLK2017