Isa 33 | FinSTLK2017 | STEP | Voi sinua hävittäjää, sinua, jota itseäsi ei ole hävitetty, sinua ryöstäjää, jota kukaan ei ole ryöstänyt! Kun olet saanut päätökseen hävitystyösi, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.

‏ Isaiah 33

Voi-huuto Kristuksen Kirkon vihollisille

1 Voi sinua hävittäjää, sinua, jota itseäsi ei ole hävitetty, sinua ryöstäjää, jota kukaan ei ole ryöstänyt! Kun olet saanut päätökseen hävitystyösi, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut. 2 Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näiden käsivarsi joka aamu, ole apumme hädän aikana. 3 Kansat pakenevat jyrinäsi ääntä. Kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat. 4 Saaliinne viedään, niin kuin tuhosirkat vievät. Niin kuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään. 5 Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. 6 Silloin hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on oleva Siionin aarre. 7 Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti. 8 Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa. Hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole pitänyt ihmistä minään. 9 Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä. 10 Nyt nousen, sanoo Herra, nyt korotan itseni, nyt kohoan korkealle. 11 Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte. Teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät. 12 Kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka palavat tulessa. 13 Kuulkaa, te kaukaiset, mitä olen tehnyt, te lähellä olevat, tuntekaa voimani. 14 Syntiset Siionissa pelästyvät, vapina valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?" 15 Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, 16 hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa, hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. 17 Silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan. Ne saavat nähdä avaran maan. 18 Sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija? 19 Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä. 20 Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei katkaista yhtään. 21 Sillä voimallinen meillä on siellä Herra, siellä ovat joet, ovat virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. 22 Sillä Herra on tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät. 23 Nyt ovat köytesi höltyneet. Ne eivät pidä mastoa kannassaan kiinni eivätkä vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat. 24 Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.